24. huhtikuuta 2016

Miten yhteen tuntiin voi mahtua onnea ja kyyneliä?

No ei nyt sentään ihan kyyneliä, mutta harmitusta ja vaikertelua. Vähäsen. Ja sitä onnea ja iloa. Ensimmäinen ilon aihe oli, kun kuulin tämän päiväisen estevalmennuksen olevan ulkokentällä. Pääsisin ekaa kertaa hyppäämään Mimmillä ulos, todella, todella pitkään aikaan. En ole hypännyt tuolla hevosella ulkona valehtelematta varmaan kahteen-kolmeen vuoteen.
Ensimmäinen itkun aihe oli, kun näin neitisen olevan ulkona tarhassa ja joutuisin hakemaan sen sisälle. Viimeiset muistot Mimmin tarhasta hakemisesta ovat sellaiset, että näen hevosen etujalat nenäni korkeudella kun se hyppi pystyyn. Hmm.... No, tänään kuitenkin neiti oli asiallinen ja tuli ihan luokse ja talliin.

Hoidin hepan nopeasti, ja tyttö oli hyvällä tuulella eikä sitä tarvinnut komentaa. Sitten tulikin hiukan tekemisen pulaa, ennen kuin laitoimme varusteet ja menimme rakentamaan rataa. Radassa oli kaksi linjaa, toisella ympyrällä puomi-pysty-puomi-sarja ja toisella ympyrällä kolme pystyä. Melko simppeliä ja kivaa. Lisäksi linjojen okserit olivat samassa päässä, joten molemmista sai hyvin kuvia hehheh...

Mimmi oli alkuverkassa ihan erilainen, mitä odotin. Odotin tietysti vahvaa, innokasta junaa, jota saisi pidätellä henkihieverissä, mutta heppa meni ihan kivasti. Sain sitä jopa koottua todella hyvin pari kertaa, ennen kuin lähdimme tekemään alkuverkkaa puomien kanssa.

Tulimme ympyrällä puomeja kevyessä ravissa. Ensimmäisen kerran sai hiukan antaa pohjetta, että neiti meni yli eikä pysähtynyt katselemaan, mutta siitä eteenpäin ei tullut ongelmia.

Vasemman kierroksen jälkeen menimme toiseen päätyyn ympyrälle oikeassa kierroksessa. Ympyrällä oli kolme puomia, joiden väliin tehtiin lyhyt käyntiin siityminen. 

Siirtymät onnistuivat hyvin ja Mimmistä tuli mukavat pehmeä niiden avulla. Se myös myötäsi hetkittäin kivasti alaspäin.

Tulimme samaa myös vasemmassa kierroksessa....


... ja lopuksi laukassa. Väliin mahtui viisi hyvää, hiukan koottua laukkaa.




Sitten puomit nostettiin kavaleteiksi ja sain yllättyä kun Mimmi ei kiihdytellyt ollenkaan, vaan viisi laukkaa tuli edelleen helposti.



Sitten siirryimme taas toiseen päätyyn kolmelle peräkkäiselle puomille, joista keskimmäinen oli korotettu nyt pystyksi. 



Puomit onnistuivat, itse asiassa olin koko alkuverryttelyyn ihan supertyytyväinen. Ainoastaan pariin kohtaan oli tullut huono askel, kun tyttö ei ollut pysynytkään koossa. Verkan jälkeen tulimme taas kolmen pystyn ympyrän, josta jatkettiin pysty-okseri-linjalle.
Tulimme sitä molempiin suuntiin, vasemmalle neljällä laukalla ja oikealle viidellä.

Juuri kun oli minun vuoroni, alkoi sataa rakeita ja ilmeisesti se hiukan häiritsi Mimmiä, koska esteen päällä tuli sellainen pään/kaulan ravistus että melkein putosin :D



Toiseen suuntaan sujui yhtä hyvin, joskaan ny ei tarvinnut häiriintyä pienistä jääpalloista, joita tipahteli taivaalta.




Hyppyjen jälkeen tulimme koko radan, eli ensin pysty-porttiokseri-linja oikeasta kierroksesta, sen jälkeen radan poikki keskellä olevalle pystylle, josta toiselle pysty-okseri-linjalle.
Koska olin viimeinen joka oli tullut nuo linjat yksittäin, sain tulla radan ensimmäisenä, koska ne olivat sopivat Mimmille. Katselin siinä kun opettaja nosteli esteitä ja piiieeeni rimakauhu iski. Porttiokseri oli siinä 85-90cm välillä ja leveyttäkin oli ihan riittävästi. Ei muut esteet kovin pahoilta näyttäneet, mutta se yksi okseri...

Rata ei alkanut hyvin. Ensimmäiselle pystylle jäin iiihan liian kauas ja hypystä tuli kamala. Tiesin että jos jatkan matkaa isolle okserille, se tulee ihan liian lähelle ja pahimmassa tapauksessa tulee kielto. Käänsin siis heposen pois linjalta (Ei, Lotta, EI NIIN SAA TEHDÄ!) ja aloitin uudestaan. Kun käännyin taas pystyä kohti, huomasin opettajan laskeneen okseria reiän pari alemmas. Ihan hyvä.
Keskellä oleva pysty tuli hyvin ja viimeiseen linjaan mahtui neljä laukkaa hyvällä pidätyksellä.


Sellainen ongelma on tuolla hevosella ratsastaessa, että otan ohjat lyhyiksi, hevonen pitää kaulan silti suoraan eteenpäin, joten irtoan satulasta enkä voi pidättää istunnalla parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta jos jätän ohjaa pidemmäksi, se on esteen jälkeen ihan löysä, eikä minulla ole minkään maailman kontrollia muutenkin pitkään ja melko kovaa menevään hevoseen.

Mutta yksi asia tuli slväksi: seuraavissa kisoissa odottelee 70cm luokka ilman valituksia. Seuraava mahdollinen olisi ollut 85cm ja tänään se huomattiinkin, että kyllä se rimakauhu edelleen siellä jossain piileskelee. Harmi kyllä, mutta ehkä tästä vielä opin... ;)



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti