Ratsastuskoulumestaruuden esteosuus

Joihinkin päiviin voi olla tyytyväistäkin tyytyväisempi ja tämä päivä lukeutui yhteen niistä. Ratsastuskoulumestaruuden esteosakilpailu ratsastettiin luokassa 1 ja lähdin luokan toiseksi viimeisenä, koska vain kolme ratsastajaa meni radan 80cm korkeudella.

Olin tallilla yhdeksän jälkeen ja aloin heti laittamaan Mimmiä kuntoon toista ratsastajaa varten. Neiti oli hyväntuulinen ja aurinkoinen ja sain laitettua häntään punaiset rusetitkin ilman että tarvitsi pelätä heiluvia takajalkoja. Olimme miettineet satulahuovan väriksi punaista, koska molemmilla ratsastajilla oli punaiset housut, mutta huopa oli ehkä pari senttiä pikkuisen liian pieni. Löysimme kuitenkin punaisen korvahupun joka oli Mimmille sopivan kokoinen, joten olihan meidän pakko laittaa se hiiukan liian pieni huopa. Eikä se loppujen lopuksi edes niin pahalta näyttänyt.

Spoiler: ratsastuskoulumestaruudesta irtosi hopeasija

Olin verkkavalvojana kuuden ensimmäisen ratsukon ajan, kunnes menin katsomaan Mimmin rataa sen toisella ratsastajalla. Hevonen näytti vähän pitkältä ja hitaalta ja se vetikin liinat kiinni yhdelle okserille, kun valui ulos vähän liian lähelle tolppaa. Ihan perus Mimmi siis, lintsaa kun vain pystyy.

Spoiler 2: myös kilpailuluokasta toinen sija

Menin verkkaamaan kun sain hepan alle ja Mimmi olikin aika vahva. Verryttelyt oli kentällä, joten sekin saattoi vaikuttaa koska ei olla Mimmin kanssa hypätty vähään aikaan kentällä ja siellä se on aina enemmän menossa. Tein pari kertaa ravista pysähdyksen ja laukkailin muutamia ympyröitä. Sain laukassa takaosaa kivasti alle ja verkkahypyt onnistui ihan hyvin. Aina kun neiti singahti esteen jälkeen eteenpäin kuin tykinkuula, lohdutin itseäni sillä että maneesissa on vähemmän tilaa eikä mopo mahdu hurjastelemaan.
Verkasta en saanut kuvia ja se hiukan harmitti, mutta ehkä selviän tästä takaiskusta.

Maneesissa sai hypätä yhden verkkahypyn ennen rataa ja tottakai halusin sen hypätä. Hyppy oli matala ja etujalatkin kolahtivat kivasti, ja ajattelin että ei tästä mitään tuu. Kuitenkin kun aloitin radan, Mimmi selvästi tsemppasi, koska esteet eivät kolahdelleet kertaakaan. Ensimmäiset kaksi hyppyä olivat todella pyöreän ja hyvän tuntuisia ja näin aikalailla kaikki askeleet. Tai ainakin huomasin tarpeeksi ajoissa onko hyppy tulossa lähelle vai kauas ja pääsin hyppyihin mukaan.

Rata sujui nopeasti ja yhdessä kohdassa olisi ollut kiva mahdollisuus ratsastaa uusinta-aikaa, mutta tie oli todella vaikea ja vain yksi tai kaksi ratsastajaa taisi tehdä sen. Ysille oli mahdollista tulla joko kunnon kaarteesta, tai sitten ihan älyttömän läheltä kahden esteen välistä, josta se tulisi aika vinoon. Mietin ihan tosissani pitäisikö uusinnassa yrittää kääntää ysille siitä pienestä välistä, mutta lopulta hylkäsin ajatuksen, koska 1. mun ja Mimmin ensimmäinen 80cm ja halusin puhtaan radan, 2. Mimmin etujalat on välillä aika hitaat nousemaan ja se tulee muutenkin radalla tosi pitkäksi - en siis saisi sitä koottua yhden askeleen aikana tarpeeksi ja varmasti tulisi keppi mukaan, tai 3. neiti pahimmassa tapauksessa kieltäisi kun tulisi niin vinoon ja sitten ei olisi kivaa kenelläkään.

Tulin siis isommasta kaarteesta aika lujaa, samoin kun koko uusinnan. Sain tehtyä parille esteelle kivan pienet tiet, mutta tuokin on iso hevonen eikä käänny ihan niin hyvin kuin esimerkiksi luokan voittaja Dandy, joka kiertyisi varmaan pennin päälle. (Nea ja Dandy muuten käänsivät ysille niiden kahden esteen välistä..)

Olin supertytyväinen rataan, mutta uusinnassa olisi voinut olla vaikka vielä pari estettä, yhdentoista esteen rata tuntui jotenkin kauhean lyhyeltä...  No, supertyytyväinen ratsastaja ja ylimahtava hevonen pääsi siis palkintojenjakoon sijalle kaksi, ja sen jälkeen vielä ratsastuskoulumestaruuden palkintojenjakoon myös sijalle kaksi. Nea vei voiton molemmissa, joten kai minä sitten olen se ikuinen kakkonen. ;)

Kyllä oli huikea päivä ja huikea hevonen <3

xoxo