Nykyään törmää usein sosiaalisessa mediassa (enimmikseen instagramissa tms.) tileihin, joita pitää joku, tai jotkut tytöntylleröiset tai (harvemmin) pojanpalleroiset, ja tili on omistettu heidän keppihevostallillee. Instagramissa kun laittaa hakuun kht (KeppiHevosTalli), niin tulee sata erilaista keppihevostallia. Tileillä on kuvia keppiksistä, videoita estehypyistä ja kouluratsastuksesta, ilmoituksia myytävistä suitsista/loimista/keppihepoista, kilpailuja "osallistu ja voita shoutout tai keppari" yms.
Kuinka paljon hyötyä ja hauskuutta mediasta voi olla? Törmäät jatkuvasti uusiin kepparituttavuuksiin, äänestät "vuoden kepparin", osallistut kepparikisoihin ja kepparileireille! Vaikuttaa niin paljon hauskemmalta ja sosiaalisemmalta kuin se kepparielämä mitä itse elin.
Hupsis. Paljastus.
Kyllä, pakko myöntää tämä täysin normaali asia. Kun aloitin ykkösluokalla ratsastuksen, sain myös joululahjaksi ensimmäisen kepparini. About niistä ajoista alkoi 1A-luokan keparihuuma. Minä ja viisi muuta neitokaista alettiin suunnitella ja luoda koko ajan lisää keppareita. Koska kaikilla oli pihalla leikkimökki, se sai kevätsiivouksen yhteydessä muodonmuutoksen ja siitä tuli kepparitalli.
Kolmos, tai nelosluokalla meidän pihalla seistä pönötti Harmon keppihevostalli ja sen montamonta asukasta. Kesäisin kaverit tulivat hepostensa kanssa meille ja koko päivän juoksimme ja hyppelimme esteitä, koska pihalla oli hyvä ruohokenttä ja esteitä.
Pidin myös eräänä kesänä kahden tai kolmen päivän pituisen keppihevosleirin meidän asuntovaunussa. Sinne mahtui hyvin kolme pikkutyttöä ja pari heppaa. Aamulla herättiin aikaisin ja vietiin hepat laitumelle. Ympäri pihaa oli helppo jättää keppareita, kunhan ne eivät syöneet äidin kukkasia! ;) Sitten käytiin hakemassa sahanpurua isosta kasasta (meillä sattui sitä silloin olemaan) ja tehtiin sahanpuru-vesi-pöperöt. Putsattiin karsinat, eli harjattiin leikkimökin lattia ja mentiin syömään. Myöhemmin oli ohjelmassa paljon ratsastusta.
Joskus kun kävimme yhden kaverini kanssa muutaman päivän venereissulla saaristossa, otimme kepparit mukaan ja uitimme niitä. Ja sitten niitä kuivateltiin seuraava viikko... :D
Voi noita aikoja. :') Sain siis idean tähän postaukseen siitä, kun löysin vanhat "tallivihon" jossa on kaikkien keppiksieni tiedot.
Bounce-Bowling - Pulla
sukupuoli = tamma
rotu = Shetlanninponi
väri = rautias
käyttö = tunti- ja kisahevonen
varsat: 1
Tulokset:
*kymmenen eri tulosta este- ja koulukilpailuista, joista huomaa että Pulla oli selvästi estehevonen)
Pulla oli se ensimmäinen keppari, jonka sain, josta innostus lähti. Ensin en tykännyt siitä. Se oli lyhyt ja outo ratsastaa. Suorastaan laiska ja ponimainen. Pukittelikin aina.
Pullalla oli korvassaan nappi, josta painamalla siitä kuului laukka-askeleiden ja hirnahdusten ääntä.
Caramell - Karkki
sukupuoli = ruuna
rotu = Englannintäysiverinen
väri = päistärikkö
käyttö = yksityinen / tilap. tunneilla
varsat
Tulokset:
*vielä enemmän tuloksia kuin Pullalla, yhdet koulukisat joista 9. sija)
Karkki, ensimmäinen itse tehty kepparini. Sukka löytyi metsästä, josta otin sen talteen ja pesin. Hyvään käyttöön päätyi. Karkista tuli täykkäri-kilpahevoseni, joka oli mukana aina kaikkialla. Se inhosi kouluratsastusta ja saatoi hyppiä pystyyn.
En tiedä miten pystyin hyppäämään Karkilla niinkin isoja esteitä, koska olin itse vielä lyhyt pikkutyttö, ja heposen kroppakeppi oli noin 120-130cm pitkä. Ainoa itse tehty heppa jolla oli kunnon korvat.
Mirgista - Mirkku
sukupuoli = tamma
rotu = Suomenhevonen
väri = tummaruunikko
käyttö = eläkeläinen / ex-ravuri
varsat = 3
Tulokset:
*viidet ravikisat, ei mistään voittoa*
Mirkku oli iso ja aika painava keppari, jolla ei oikein voinut hypätä. Joskus se innostui ja leiskautteli valtavia hyppyjä, mutta vain jos ratsastaja oli erittäin uhkarohkea.
Ajattelin aina, että pelastin Mirkun metsästä hylättynä, vaikka tein sen ihan rauhassa itsekseni kotona. Mirkku oli aina kiltti, eikä koskaan hermostunut mistään. Yli 30-vuotias Suokki, siis aika vanha :D
Joskus laitoimme Mirkun potkulaudan eteen kiinni ja lähdimme "ravailemaan" tiellä, mutta ei se koskaan oikein innostanut.
White Sorbet - Soraya
sukupuoli = ori
rotu = Englannintäysiverinen
väri = tamma
(älkää kysykö mitä olen ajatellut tuota kirjoittaessani.. :DDD väriltään Soraya oli kylläkin voikko tai hallakko)
käyttö = yksityinen
varsat = 1
Tulokset:
Koulu - sija 2
Koulu - sija 5
Soraya oli siis kouluratsastuksessa kilpaileva oriheppani, joka oli kaikessa rauhassa tammojen kanssa laitumella. Se ei koskaan pelleillyt, vaan oli täydellinen kisatykki.
Mikä on kepparin omistajan pahin pelko?
- Että kepparin niska nyrjähtää
Fortun's Waterfal - Fortuna
sukupuoli = tamma
rotu = Mustangi
väri = kimo
käyttö = tunti- ja kisahevonen
varsat
Ei tuloksia
Fortuna oli lempiheppani tuntihevosista. Sen kanssa treenattiin ahkerasti, kuolaimetkin pysyivät suussa. Ja kuolaimia todella tarvittiin, koska Mustangi oli erittäin kovasuinen ja vahva, varsinkin esteillä. Kouluratsastuksessa se saattoi taipua pukittelemaan.
Racket Stallion - Rocky
sukupuoli = ori
rotu = Shirenhevonen
väri = musta
käyttö = tunti- ja kisahevonen
varsat
Ei tuloksia
Rocky oli kasattu noin 2 grammaa painavasta muovitangosta ja noin 10 kiloa painavasta päästä. (okei, pientä suurentelua, mutta melkein kuitenkin!) Sillä ei pystynyt ratsastamaan, eikä sitä oikein pystynyt taluttamaankaan helposti. Se siis yleensä nojaili karsinaansa, jalka ei koskettanut lattiaa koska pää nosti sen ylös.
Tää mikään hevonen oo, ehkä norsu enemmänki :D
+ paljon paljon muita hevosia
Lisäksi sain ison pätkän kermanväristä kangasta, mistä tuo Sorayakin oli tehty, päätin tehdä siitä camarguenhevoslauman. Tuli ainakin kolme ellei neljäkin samanväristä hevosta (+Soraya) toinen toistaan kauniimpia ja erilaisia. Yhdelle punainen harja toiselle sininen. Niiiin hienoja!
Kaikki camarguenhevoseni olivat lempeitä ja kilttejä tuntihevosia, mutta yksi oli vasta pieni varsa, jota koulutettiin.
Minulla on vielä tälläkin hetkellä kaksi kaverini kepparia meillä kotona. Toiseen rakastuin heti ja hyppäsin sillä mitä isompia esteitä koko ajan. Molemmilla oli lyhyet kepit ja niillä oli helppo ratsastaa ja hypätä
Gizi, kuuma esteheppa, joka rakasti hyppäämistä ja maastoesteitä
Sapphire, tai Safir, minun luotettu este- ja kouluratsu. Mitä ikinä pyysikään, tämä poni sen teki
Huh. Kyllä edelleen ne kepparit ovat yhtä ihania. Voi ne kaikki kauniit kesäpäivät kun hypittiin esteitä nurmikentällä tai mentiin metsälenkille maastoon. Ihania muistoja!
En halua pilata tätä postausta nyt millään "lopettajaa kepparien haukkuminen" valistuksella, ihmisillä on mielipiteitä ja toiset eivät kehtaa hyppiä keppi jalkojen välissä. :D Kepparit on minun mielestäni ihania, vaikken niillä enää pitkiin aikoihin ole hyppinytkään, siihen ei voi kukaan vaikuttaa!
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti