Sitten kuulin että Muacalla on erilaiset kuolaimet, mitkä kangen sukuiset nuo sitten ovatkaan.
Lopuksi paasasimme keittiössä vielä siitäkin miten Melkkilään tarvitsisi muutamia hyviä estehevosia joilla olisi hyvä mahdollisuus kehittyä. Kun kaikki aiheet oli jauhettu läpi, lähdin erittäin negatiivisella mielellä rakentamaan rataa ja tunnille.
Negatiivisuus kuitenkin katosi alkukäyntien jälkeen kun huomasin, että Mauccahan oli ihan hyvä ratsastaa noilla kuolaimilla. Tietysti se roikkui koko painollaan oikeassa ohjassa eikä irrottanut koko tunnin aikana vaikka mitä tein, mutta sen murehtiminen jäi taka-alalle. Maucca oli jo alkutunnista mukavasti kuolaimen ja pohkeen välissä ja kulki nätisti.
Elämänohje: Jos haluat hyviä kuvia, älä keskustele kuvaajan ja/tai muiden ratsastajien kanssa
Verkkailime ravissa alkuun itsenäisesti, kunnes tulimme kapealle kentälle tekemään loivaa kiemuraa. Tulimme kerran käynnissä, muutamasti ravissa ja pari kertaa laukassa. Kaikki toimivat hyvin. Maucca toimi hyvin. Oletin laukassa tulevan ongelmia ja suokin rikkovan raville vähintään kerran, mutta kaikki kerrat meni puhtaasti vastalaukassa vaikka kaartakin oli ihan mukavasti.
Se vähän ihmetytti kun yleensä menemme monta kertaa molempiin suuntiin mutta nyt menimme yhteen suuntaan yhteensä kuusi kertaa ja kävelimme lyhyet välikäynnit.
Käyntien jälkeen aloimmekin hyppelemään rakentamiamme linjoja. Molemmilla pitkillä sivuilla oli linjat, toisella kolmenkymenen metrin suora pystyillä ja toisella kahdenkymmenenseitsemän metrin kaareva tasaoksereilla. Sinänsä helppoja tehtäviä, ellei sitten Merata Magnusti lähde extempore retkelle ulos linjalta.
Tulimme ensin suoraa linjaa ja itselleni tuli siihen lyhytlaukkaisella Maucalla vaihtelevasti kahdeksan ja yhdeksän laukkaa.
Hauskaa taas hepan selässä... ilmeisesti Maucalla oli hauska hyppytyyli :D
Seuraavaksi tulimme suoran linjan toisesta suunnasta ja lopuksi opettaja taas innostui hiukan nostelemaan pystyjä... En siitä kauheasti innostunut kun alla ei ollut se kaikista varmin hyppyheppa, vaikka tuo heppa kyllä yrittää aina parhaansa!
Ilmeellä taas... tuli huono askel ja hyppy ei ollut kiva
Sitten sitä vähän nostettiin... askel kyllä onneksi osui tällä kertaa aika nappiin
Huh sentään. Kyllä vatsassa tuntui kun esteet nousivat. Hetken olin aika kauhuissani, hei nyt oli toinen kerta kun hyppään Maucalla koko elämässäni! Saa sitä hiukan pelätä kun esteet nousevat kasikymppin ja alla on hevonen joka saattaa mennä läpi tai kompastua omiin jalkoihinsa... Okei harvemmin Maucca sitä enää tekee, on siitä aika ketterä heppa tullut.
Suoran linjan jälkeen tulimme kaarevaa linjaa, en muista yhtään kuinka monella laukalla sitä tulin. Itseasiassa en tainnut edes laskea laukkoja kun keskityin siihen että hevonen pysyy käsissä ja hyppää.
Ensimmäisen okserin jälkeen Maucca lähti ryntäämään kunnolla eteenpäin ja hiukan ulos suunnittelemaltani kaarelta ja mietin hetken ajan Nyt kyllä käännän pois, ei se voi näin vinosta hypätä... Mutta en kääntänyt. Ja Maucca hyppäsi.
Jälkeenpäin mietin että mitähän se mahtoi olla. En luota hevoseen, sen takia ajattelin niin. Mutta pitäisikö luottaa? Olisiko hullua luottaa hevoseen jolla ei ole ikinä elämässäni tullut yhtään kieltoa (kerran pari meni ohitse) mutta olen kyllä nähnyt kun se kieltää? En usko. Riittääkö se arasteluun? Onko se syy kääntää pois esteeltä? Ei.
Tulimme uudestaan ja okseritkaan eivät olleet enää mitään pikkuisia polvenkorkuisia.
Sitten tulimmekin radan. Itse tulin sen tässä 70-80cm korkeudessa ja suoritin omasta mielestäni kohtalaisen hyvin. Tietysti sellainen "pikkujuttu" että olisin saanut laittaa hevoseen enemmän tahtia ja terävämpää laukkaa että se olisi oikeasti hypännyt eikä vaan lysähtänyt joka esteen ylitse. :D
Radalla tultiin ensin suora linja oikeaan kierrokseen, sitten kaareva edelleen oikealta ja lopuksi kaarevan molemmat okserit diagonaaleilla.
Ensimmäisellä ei ollut ollenkaan askel kohdallaan, toisella sama juttu mutta hei, Maucca pelastaa. Okserit menivät kaarevalla hyvin, mutta toisiksi viimeisellä diagonaalilla Maucca meni kaksi kertaa ohitse ihan pelkästä tottelemattomuudesta. Tulin uudestaan ja lopuksi se onnistui. Viimeinen tuli myös hyvin.
Olin tyytyväinen ja salaa todella, todella ylpeä. Minä. Maucca. Isot esteet ja rata. Sitä yhdistelmää ei kovin usein näe. Loppuraveissa Maucca meni niin hyvin että suustani pääsi ihan vahingossa lause jota en ikinä uskonut sanovani. Pieni lause mutta niin täynnä merkitystä. En tule ikinä sanomaan tätä enää joten nauttikaa nyt, mutta... Maucca oli ihan kiva.
Loppuraveissa poika meni jo tosi nätisti. Välillä se meni vähän kuolaimen alle ja sitä sai nostella ylöspäin, mutta suurimmaksi osaksi se kulki oikein päin ja nätisti.
Se oli hassua, miten joissakin vaiheissa tuli epäröimisiä ja joissakin vaiheissa annoin vain mennä. Vaikka sanon että en luota tuohon hevoseen, joissakin tilanteissa, kuten myöhemmin rataa mennessä luotin Mauccaan jopa enemmän kuin Huimaan joskus!
Ehkä se johtuu siitä että Maucalla ei ole tullut niitä kieltoja jotka johtuvat huonosta askeleesta tai josatin muusta sellaisesta, vaan se hevonen oikeasti rehellisesti yrittää aina. Se ottaa vaikka koko esteen mukaansa, mutta se yrittää. Huimiksella taas on tullut kieltoja tasaisesti koko ajan ja heti kun en näe askelta tulee se apua, käännän pois, nyt se kieltää! Maucalla taas en ajattele. Suljen ajatukset pois päältä ja annan hevosen mennä. Tätä ominaisuutta tarvitsisin muillakin hevosilla.
Yksi hyvä estevalmennus takanapäin, mutta ei tästä hevosesta lempparia tule. Kai se johtuu siitä että tykkään hevosista joilla on se oma moottori, (Kyllä se Maucaltakin esteillä löytyy!) joita pystyn oikeasti hallitsemaan. ( Tai ehkä Mimmin tapauksessa ainakin kuvittelemaan niin ? ) Maucca on minulle vaan liian raskas, liian oikeassa ohjassa roikkuva (kyllähän sen saisi siitä pois ratsastamalla mutta...) ja liian Ei-Lotalle-sopiva.
Ei se Merata Magnus minun sydämeeni luikertele noin vain. ;)
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti