Joulukalenteri: Kehitystä on tapahtunut!

LUUKKU 10. Kehitystä on tapahtunut!

Tänään on vuorossa minun ja Lotan kehittymistä noin vuoden aikana. Aloitin siis Lotan vuokraamisen elokuussa 2015 ja voin valehtelematta sanoa, että päivääkään en ole katunut.
Tuo hevonen on opettanut minulle todella paljon. Istuntani on kehittynyt ihan älyttömästi, minusta on tullut rennompi, mutta samalla jämäkämpi, käteni pysyvät tasaisemmin paikoillaan, olen tarkkaavaisempi jos hevonen valuu edestä tai takaa pois ympyrältä... Olen oppinut paljon. 

Tältä meno näytti keväällä 2016. Lotta oli jäykkä ja jännittynyt jopa käynnnissä, en osannut istua sen harjoitusravissa saati sitten pitää kättä paikoillaan. Hevonen mein välillä aivan liian lujaa, joten en saanut sitä ratsastettua.

Alkukesä 2016. Tämä kuva on alkutunnista ja vielä näkyy hyvinkin parantamisen varaa. Nyt Lotta on vähän rennompi, mutta silti ravaa lyhyillä askelilla, joissa ei tunnu olevan voimaa.

Lopputunnista otettu kuva: Lotta on jo rento ja työskentelee paremmin. Takaosa saisi tietysti olla enemmän (tai ollenkaan..) alla, mutta muuten näyttää jo ihan mukavalta.

Loppukesä 2016. Kehityttiin huikeasti kesän aikana. Kuva on alkutunnista, mutta Lotta oli rento, eikä yhtään jäykkä. Se oli joka kerta huippuhyvä ratsastaa ja joka kerta lähdin hymysuin tallilta kotiin. 

Nyt näkyy jo selvästi mukavan rento meno, vaikka ollaankin erilaisessa ympäristössä kuin yleensä. Askeleessa on enemmän työntöä ja takaosakin näyttäisi olevan paremmin alla.

Samalta ratsastuskerralta, nyt loppuverryttelyt. Lotta on pehmeä, kevyt ja mukavasti tuntumalla. Se ei heittele turpaansa niin kuin yleensä, vaan keskittyy koko ajan tehtävään. Toki hevonen aukoo suutaan koko ajan, mutta se ei heittele koko alaturpaa kuten useimmiten.

Alkusyksy 2016. Ilman satulaa meno paransi istunnan käyttöäni aivan järjettömän paljon. Menin kesällä 80 prosenttia ratsastuksista ilman satulaa ja sen kyllä huomasi - ellei sitten istunnasta, niin ainakin likaisista housuista. 

Lotta on rento, eikä mene liian kovaa. Ilman satulaa menemisen paras puoli on minusta se, että huomaa heti, jos hevonen menee liian kovaa tai valuu kaarteessa johonkin suuntaan. Ja istuntaa saa käytettyä tehokkaammin. Lotta ei päässyt juoksemaan kertaakaan liian kovaa, koska ravi alkaa pomputtaa niin helposti vähänkin liian nopeassa temmossa. 

Tässä kuvassa nyt ei näy istuntani parhaita puolia, yleensä en ole ihan noin tuoli-istunnassa. 

Ei olla käyty Lotan kanssa kertaakaan opettajan silmän alla, vaan ollaan kehitytty itsekseen. Osaksi sen takia, että haluan käyttää maanantaisen koulutuntini ratsastuskoulun hevosella ja osaksi siksi, että Lotta vaatii pidemmän alkuverrytelyn ja pitäisi tulla jo viisitoista minuuttia aiemmin ratsastamaan. Ja tietysti siksi, että unohdan aina ilmoittaa, että voisin tulla tunnille Lotalla.

Mutta olen ylpeä. Meistä on tullut hyviä!

xoxo