13. elokuuta 2016

Haastavan hauska estevalmennus

Eilinen (12.8.) estevalmennus oli tämän lukuvuoden ensimmäinen perjantain valmennus. Ilokseni olin saanut Mimmin ja ratakin vaikutti kivalta. Siinä oli keskihalkaisijan päällä kaksi pystyä suoraan, yksi vinoon ja yksi okseri vinoon niin, että ne pääsi tulemaan kahdeksikolla.


Mimmi oli hyvällä tuulella eikä äksyillyt eds satulaa laittaessa. Siitä on tullut nyt kesällä ihme pehmopulla, mutta ei sillä että se haittaisi. Paljon mukavampi se on laittaa kuntoon kun ei äksyile ja uhittele koko aikaa. 


Alkukäynneissä ja ravissa Mimmi oli taas pitkä ja matala ja pikkuisen tahmea. Aluksi jo tajusin että kannukset olisi ollut hyvä laittaa kun heppa tuntui niin hitaalta ja tahmealta. Ja kokoaminenkin oli yhtä tuskaa, kun aina kun yritin vähän ottaa kiinni ja koota, heppa suunnilleen lysähti käyntiin. 




Ravien jälkeen otimme laukkaa ja siinäkin yritin vain herätellä, mutta edelleen kaviot tuntuivat kahlaavan suossa.

Tulimme puomi-kavaletti-tehtävää, joka meni ensimmäiset kaksi kertaa hyvin, kolmannella se meni päin mäntyä ja sen takia tulimme vielä kolme vai neljä kertaa uudestaan. Kun askel ei vain sopinut ja ponnistus lähti liian kaukaa tai liian läheltä.


Hups, ravilla yli...


Kun vihdoin sain onnistuneen ylityksen, vaihdoimme suuntaa ja oikea puoli oli todella paljon helpompi. Huonona puolena Mimmi yritti koko ajan tunkea sisäapujen läpi ja valua pois uralta ja oikoa kulmat ihan törkeästi. Kyllä oli sisäpohkeella työtä.

Kavaletti onnistui oikealle paremmin ja tulin sen vain kolmesti.

Oikean kierroksen jälkeen vaihdoime taas suuntaa ja lisäsimme nostetun kavaletin (=pystyn) jälkeen vielä okserin mukaan. Sille piti tehdä huolellinen ja hyvä tie, eikä hyppy saanut jäädä liian kauas.


No, Mimmin tuntien se lähti askelta aiempaa enkä pässyt ihan kunnolla hyppyyn mukaan...



Toinen kerta sujui paljon paremmin ja sain askeleen tarpeeksi lähelle kun okserikin oli vielä noin pieni.


Lisäsimme pystyn ja okserin perään vielä toisen pystyn jossa oli portti, eli laukan piti vaihtua jo mieluusti esteen päällä.



Se sujui ihan hyvin, vaikka onkin outoa tuoda Mimmi niin lähelle, kun sillä on niin pitkä laukka. Itse näen askeleen aina kauemmas, joten sekin tuotti hieman hankaluuksia.


Sitten tulimme vielä saman, mutta kolmen esteen perään tuli vielä neljäs, eli viimeinen pysty,




Viimeinen rata oli sama kuin aikaisemmin, mutta vielä ensimmäinen pysty tultiin uudestaan, eli radassa oli viisi estettä. Alku sujui hyvin ja sain okserille kivan askeleen, porttipystylle lähti vähän kaukaa, mutta loppu oli hyvä. 
Tulin porttipystystä alkaen loput uudestaan ja siitä sitten lähti uusintakierrokset, kun porttipystyn jälkeinen normaali noin 70cm pysty oli pakko hypätä yli metrin päästä. Mimmin mielestä siis. Tulin pystyä uudestaan neljä kertaa ja viimeinen vihdoin onnistui, kun heppa suostui vihdoin ottamaan pidätteet läpi ja lyhentämään laukkaa. Mimmi vaan on niin vahva ja kumisuu, että omat voimat ei riitä aina pidättelemään sitä, se on kyllä huomattu. Ja iso, hieman hankalasti istuttava laukkakaan e auta asiaa. Mieleen tuli viime talvi ja yksi estevalmennus kun piti saada kolmen pystyn kaarevaan sarjaan kolme ja neljä(kai?) laukkaa, mutta viimeisen välin tulimme ainakin viisi kertaa ja aina yhdellä liian vähän, kun Mimmi vaan hyppäsi aina kauempaa.


Loppuraveissa yritin saada Mimmiä mahdollisimman pehmeäksi ja rennoksi, koska nyt se oli todellakin menossa ja tuntui vähän liiankin pitkältä ja kiireiseltä.




Tunnista jäi hyvä mieli, vaikka muutama epäonnistuminenkin mahtui mukaan. Juuri tuollaiset vaikeat mutta palkitsevat tunnit saavat motivaation korkealle! Mimmin kanssa tuntuu niin yksinkertaiselta, kun ei tarvitse ihan koko aikaa vain yrittää pitää heppaa avuilla, vaan voi keskittyä vähän muuhunkin. Toki Mimmiäkin pitää pidätellä ja sehän lähtee mielellään venyttämään laukkaa radalla, mutta se ei sentään kaahaile ihan niin holtittomasti kuin eräs... ;--)



xoxo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti