Kävelin jonkun aikaa ja keräilin ohjia työstääkseni käyntiäkin vähän. Lotta tuntui todella hyvältä jo siinä vaiheessa ja olin positiivisesti yllättynyt. Rouva yllätti minut samalla lailla maanantaina, oli erittäin hyvä koko tunnin.
Kun olin kävellyt tarpeeksi otin ravia ja yllätykseksi Lotan "ne" raviaskeleet, eli ne ensimmäiset jotka tuntuvat ihan kuin mamma ontuisi jokaista jalkaa, menivät nopeasti ohitse. Hetken oli ihme tahdittamista ja epätasaista, mutta sitten vain pienellä pohkeella sain sen mukavaan reippaaseen raviin, jossa keventelin jonkin aikaa ihan pitkällä uralla ja ympyröillä.
Puheltiin siinä Nean kanssa jotain, miten oma poni olisi kiva ja vaikka se ei olisikaan se paras estetykki, olisi kiva kun olisi se yksi, jota vain minä voisin käydä ratsastamassa ja se, jota vain minä hoitaisin. Olisihan se kiva. Ehkä paras mahdollinen ihme mitä nyt voisi tapahtua...
Kun olin ravannut ja Lotta tuntui pehmeältä ja tasaiselta, otin hiukan laukkaa molempiin suuntiin. Menin jonkun kierroksen tai pari kumpaankin suntaan ja jäin ympyrälle harjotusraviin.
Tuo ympyrälle jämähtäminen on mulle todella paha tapa. Saatan mennä huomaamatta koko tunninkin vain työstäen sitä samaa rataa ympyrällä välillä vaihdellen suuntaa ja askellajeja. Ympyrällä on helppo saada Lotta mukavaksi, joten tottakai teen sitä. Mutta kun pitäisi joskus jotain muutakin ettei heppa tylsisty...
Menin välillä harjotusravia välillä keventelin, miten Lotta nyt olikaan parempi. Myös vasempaan kierrokseen, mikä on meillä selvästi heikompi, meni yllättävän hyvin. Itse en tykkää vasenta kierrosta työstää ja se jääkin usein vähemmälle (toinen paha tapa) mutta jotenkin siihen suuntaan tuntuu niin oudolta mennä. Mutta kun Huimalla on kivempi mennä oikeaan ja Lotalla on kivempi mennä oikeaan, niin kai se siitä on tullut.
Välillä tein pysähdyksen ja sain kaikki jalat aika kivasti tasan, Takajalat nyt on hiukan eri kohdissa, muttei nekään mitenkään kamalan näkyvästi.
Tylsän mutta erittäin hyvän ja palkitsevan ympyrätyöstön jälkeen sain idean mennä ottamaan pari kuvaa kentän viereisellä tyhjällä laitumella. Olen niin kyllästynyt tuohon ikuiseen vaaleaan hiekkaan ja puuaitoihin hepan takana ja maastoon olen saanut tasan kaksi kertaa kuvaajan, joteen... uusi tausta näytti oikein hyvältä. Ja Lottakin innostui siellä, kun oli vähän erilaista.
Lotta kun ei osaa pitää päätään paikoillaan tai suutaan kiinni oli sitten tuntuma kuinka tasainen tahansa, tekee aina temppunsa ja huomaan sisäohjan roikkuvan löysänä. Ulko-ohja pysyy aina hyvänä mutta sisäpuoli imitoi erittäin hyvin pyykkinarua.
Kun tultiin takaisin kentälle, Lotan oli aika vähän tuulettaa. Laukkasin pari kierrosta oikein reipasta laukkaa ympäri kenttää ja vitsit että Lotalla oli kivaa. Se ei olisi millään halunnut siirtyä raviin, kun piti vaihtaa suuntaa. Nea ilmeisesti laiskotteli eikä kuvannut vasenta laukkaa lainkaan, sillä siitä ei ollut kuvia.
Olen pari kertaa miettinyt, että on ihan hyvä kun olen näin "varovainen" ihminen. En ole missään nimessä sellainen, joka lähtee baanailemaan pellolle tai ympäri kenttää sillä lailla "holtittomasti" ja ihan kamalan kovaa. Aina mulla on takaraivossa se mutta mitä jos... ajatus. Lotalla tai jollain Melkkilän maastovarmalla pullalla (Huimalla) tykkään laukata Melkkilän alapuolella menevää pitkää hiekkatietä tai kauempana menevää vielä pidempää suoraa, mutta aina silti vähän jännittää.
Ehkä se on se sama pikkupiru joka on mulle rimakauhunkin naulannut takaraivoon...
Laukkojen jälkeen annoin vielä Lotan ravata oikein reippaasti kierroksen ja hienoja raviaskeleita sieltä tulikin. Vaikka ei kovaa mentykkään, askel oli pitkä ja lennokas.
Sitten siiryinkin taas ympyröiden pariin ja otin rauhallisen loppuverkkaravin tahdin. Sain Lottaa myötäämään välillä kivasti alaspäin, se ei muuten ole helppoa lainkaan, mutta parhaista paloista ei kuvia ehditty ottaa.
Tein vielä lopussakin pari pysähdystä ihan vain harjoituksen vuoksi ja jalat tulivat taas kivasti tasan.
Kävelin loppuverkat ja vein Lotan talliin. Pesin hiet pois, koska oli ollut lämmin ilma ja rouva olikin aika hikinen. Sitten veinkin Lotan laitumelle siksi ajaksi, kun tein pöperöt ja kuvailin Neaa, kun tämä ratsasti Tepsulla.
Loppujen lopuksi ainoa sanottava mikä mulla nyt olisi, on se että haluaisin äkkiä koulukisoihin Lotalla. En tiedä kauanko se vielä on noin hyvä ratsastaa, mutta viimevuoden koulukisat meni penkin alle ensin, kun Lotalla oli käytössä hackamore-suitset ja kevään kisat sen takia, kun olin jo varannut kaksi ponia, enkä kolmatta viitsinyt.
Koulukisoihin haluan ehdottomasti Lotan kanssa mennä, vaikka tiedän että verrytellä pitää varmaan joku 45-60min ja sitä helpottaa jos käyn maastossa ensin. Siitä sitten vain valkoisilla housuilla alkuravit maastossa, missä lentää kuran ja hiekan lisäksi Lotan kuola... :---)
No, kai tästä jotain vielä tulee, nyt on jo parempaan päin.
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti