2. elokuuta 2016

Postaushaaste: Puolesta vai vastaan

Liityin vajaa 2kk sitten Jalustin.net -nimiseen blogiportaaliin, josta olen myöhemmin lötänyt kasoittain laadukkaita ja mielenkiintoisia blogeja luettavaksi. Siellä on pyörinyt muutamakin haaste, mutta mikään ei ole innostanut kirjoittamaan, paitsi tämä


PUOLESTA VAI VASTAAN?


Hevonen tulisi liikuttaa päivittäin.
Kyllä. On liikunta sitten koulurääkki, estetreenit, maastoretki tai vain rauhallinen kävelyretki taluttaen, on hyvä että hevonen pääsee joka päivä liikkumaan. Varsinkin jos hevonen on sellainen, että laitumella/tarhassa vain seisoskelee ja syö. Toisaalta, jos hevonen on juossut laitumella villisti koko päivän (sen ajan kun se siellä viipyy) olisi ehkä parempi liikuttaa se kevyemmin, eikä viedä sinne kunnon koulutreeneihin, tai maastoesteille.  
Puolesta.


Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Suoraan sanottuna typerä käsitys lämppäreistä. Lämminveriset kyllä jalostetaan ravaamaan ja ne varmasti tekevät sitä luonnostaan ja mielellään, mutta koulutettu lämppäri voi olla myös ihanteellinen este- tai kouluratsu. Varsinkin, jos sitä ei ole koulutettu ravuriksi. Ei se veren lämpö tai ruumiinrakenne sano "sopivuutta" kuin isoimmilla tasoilla, eli ehkä kylmäverinen Suokki ei ole ihanteellinen metriviidenkymmenen esteradoille ja sellaisia harvoin näkee. Kyllä jos lämppärin kouluttaa hyvin vaikka se olisikin tehnyt ravurin töitä, siitä voi kuoriutua vaikka millainen hevonen. Tässä yksi melko tunnettu esimerkki.
Ehdottomasti vastaan.


Rakas lämppärimamma Lotta oli nuorempana aikamoinen esteradoilla ja koulua se menee edelleen todella taitavasti osaavan ratsastajan kanssa.


Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.
Tämäpä on hankala. Voithan oppia kirjoja lukemalla kaiken mahdollisen teoriassa, mutta kaikki ovat ensimmäistä kertaa hevosen selkään kiivetessä enemmän tai vähemmän hukassa. Joten kyllä, en usko että kirjoja lukemalla oppii ratsastamaan. Opit toki kaiken teorian, mutta että käytännössä? Ei.
Puolesta.


Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain. 
Kyllä. Tai no, jos halutaan yksityiskohtiin mennä niin riippuu mikä on kenellekin "hidasta". Joku vetää kolme reikää kerrallaan ja sanoo sitä hitaaksi tahdiksi (toki hevosen satulavyön pituuskin riippuu) ja toinen taas yhden reiän. Itse laitan vyön ensin kiinni siten, että satula pysyy paikoillaan kentälle/maneesiin kävelyn ajan ja sitten molemmilta puolilta tasaisesti. Jos hyppään selkään tallin ulkopuolella, saatan kiristää vyön jo karsinassa, mutta silloinkin vasta sen jälkeen kun olen säätänyt jalustimet ja valmiina lähtöön. Ei missään nimessä reuhtomista tai nopeita vetäisyjä vaikka poni olisi kuinka pullea!
Puolesta.


Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa. 
Riippuu hevosesta. Jos hevosesi on laumassa vaaraksi itselleen ja muille, on ehkä parempi pitää se yksin. Mutta kuitenkin tarhojen/laitumien pitäisi olla aina lähellä toisiaan, jotta yksin tarhaavalla hevosella olisi aina vähintään näköyhteys lajitovereihinsa. Hevonen on kuitenkin laumaeläin ja sille on hyväksi lauman suoma turva, joten toki olisi paras jos hevosen totuttaisi laumaan. Jos heppa ei kuitenkaan millään porukassa pärjää, on se ehkä parempi viedä lauman viereen.
Puolesta ja poikkeuksissa vastaan.




Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Niin ratsastajan tasapainon, hevosen tasapainon ja selkälihasten, kuin jalustinhihnojenkin takia olisi hyvä jos voisi nousta joka kerta eri puolilta. Itse olen aivan hukassa, kun pitäisi nousta oikealta, koska ratsastuskoulussa olevana hevosen selkään aina vasemmalta. Ja olen miettonyt, että eikö tuntihevosten selkäkin mene ihan notkolle, kun paino tulee aina samalle puolelle? Minusta olisi hyvä, jos ratsastuskouluissa opetettaisiin nousemaan selkään eripuolilta. (Joojoo turvallisuus ennen kaikkea mutta haloo: välimatkat!)
Vastaan.


Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi aina olla kiinni.
Kyllä. Hevonen ei saisi koskaan oppia, että suitsien laittoa tai kavioiden puhdistusta voi välttää kääntymällä ahteri oveen päin, tai että ihmisen saa helposti lintattua karsinan seinään, kun vähäsen nojaa tuonnepäin. Silti en itsekään lähes koskaan pidä Huimaa tai Lottaa kiinni, ne kun aina seisovat kiltisti paikoillaan. (Ainako? Muistatko vielä sen kerran kun sait pyydystää Huimaa monta minuuttia karsinassa, tai maanantain kun Lotta kääntyi poispäin kun menit suitset kourassa karsinaan..?) Lisäksi jotkut hevoset vain ovat sellaisia, että pyörivät karsinassa kuin hyrrät eivätkä tahdo millään pysyä paikoillaan. Ja sellaista onkin todella ärsyttävä yrittää harjata tai satuloida.
Puolesta.


Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Esimerkkinä minä. Koulupuolella voin sanoa osaavani helpon B:n asiat, mahdollisesti helposta A:stakin joitakin juttuja, mutta koulukisoissa saan helppo C:stä ja B:stä hädin tuskin kuusikymmentä prosenttia. Saan Huiman, joka on kouluratsastuksessa rehellisesti sanoen vaikea, kulkemaan todella kauniisti ja rennosti, mutta koulukisoissa se kulkee selkä alhaalla, pää ylhäällä vailla rentouden häivääkään.
Voin hypätä estetunnilla oikean hevosen kanssa kasikympin rataa vailla virheitä, mutta kisoissa kiellän ulos alta aikayksikön. 
Voiko siis kisatulosten perusteella sanoa ratsastajan taidot? Ei todellakaan. Jos joku vieras näkisi minut kisoissa, hän luulisi minua korkeintaan helppo C-tasoiseksi, joka on hypännyt max kuuttakymppiä.
Todellakin vastaan.





Mitä rikkaampi on, sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Jos haluat ostaa oman hevosen, sinulla pitää olla rahaa. Jos haluat ostaa nuoren hevosen, jolla on vielä paljon vuosia jälkellä, mutta se on todella taitava ja kapasiteetikas, sinulla pitää olla paljon rahaa. Ja jos haluat myydä tämän hyvän hevosen pois, kun se mahdollisesti loukkaantuu/jää liian pieneksi/ei saa enää kisata/vanhenee ja ostaa uuden, vielä paremman, sinulla pitää olla ihan älyttömästi rahaa. Ja päälle vielä varusteet, ruuat, tallipaikat, eläinlääkärit, kengittäjät, kuljetusautot, kisamatkat, uuden kamat kun vanhat menee rikki. Ai niin, ja vielä sinulle kisahousut ja -takki, saappaat ja kypärä jotka maksavat maltaita, sekä kaikki mahdollinen muu. Ikävä kyllä niin se vaan menee.
Puolesta.


Se, miten korkeita ratoja hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
No, itse en ole kovin korkeita hypännyt, koska minulla on ollut pari vuotta vakioratsuna poni ja takaraivossa jyskyttävä rimakauhu. Voin sanoa että olen hyvä ratsastaja, vaikka en ole isoja hypännytkään. Parempi suorittaa pieniä ratoja kauniisti ja hyvin, kuin isoja ratoja rumasti ja huonosti. Ja minusta oon muutenkin tyhmää arvioida ratsastajan taitoa vain esteiden perusteella, voihan se olla kouluratsastukseen painottava tai vähemämn esteistä tykkäävä. Jotkut jopa pelkäävät esteitä!
Puolesta.





Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Riippuu täysin ihmisestä. Jos käyt kolme kertaa viikossa ratsastuskoulun koulutunnilla, kaksi kertaa estetunnilla ja siinä samassa käyt ratsastelemassa muutaman kerran viikossa naapurin vanhaa suokkitammaa koska isäntä ei voi, niin voisin sanoa sinulla olevan ainakin tarpeeksi intohimoa ratsastukseen. Mutta jos ei tunne ihmistä, ei voi sanoa mitään. Voihan olla, että tuo mainitsemani heppaihminen onkin vapaa-ajalla bilehile joka kuluttaa kaikki äitin antamat rahat röökiin ja alkoholiin, eikä todellakaan valmis hevosen omistajaksi, ei sitä koskaan tiedä.
Niin kuin sanoin, se riippuu täysin ihmisestä. Jotkut ovat valmiita omaan hevoseen kun ovat ratsastaneet vuoden ratsastuskoulussa kerran viikossa, jotkut eivät ole valmiita siihen kahdeksankaan vuoden jälkeen, vaikka olisi jos jonkin näköistä vuokraheppaa. (tai vanhempien mielestä ei ole... näköjään...) Toki olisi hyvä että tietäisi vähän mitä se omistaminen on, kun on paljon vastuuta ja esim yp-heppa tuo sitä lähes yhtä paljon kuin omakin ja onhan se suositeltavaa. Mutta en nyt sanoisi että "tulisi/pitäisi olla".
Vastaan.





On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Hyvät ratsastajat eivät tipu koskaan. ;-) Niinhän se menee?
Itse juuri laskin tippumiseni ja tulokseksi sain 13 kertaa. Ja silti sanon olevani hyvä ratsastaja. Huh, taitaa minulla olla vielä paljon matkaa "hyvään ratsastajaan" en nimittäin tipu kovin helposti... :-/
Vastaan.


Hevosenomistajan olisi välillä hyvä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Jos ratsastat vain yhdellä hevosella, opit ratsastamaan vain sillä ja muiden kyydissä oletkin vähän enemmän hukassa. Toki yhdeltä hevoselta oppii perusasiat ja vähän enemmänkin, mutta muiden hevosten kanssa piuhat voivat olla ihan erilaiset ja vähän vähemmän helposti löydettävissä. 
Voin vielä esimerkkinä kertoa, että kun menin viimeviikon estevalkassa Huimalla ekaa kertaa n. pariin kuukauteen, jonka aikana olin mennyt vain Lotalla (noh kerran Maucalla mutta sitä ei lasketa koska maasto) niin en osannut ratsastaa yhtään. Lotta on niin rento, iso ja tasainen, Huima niin jännittynyt, pieni ja töksähtelevä.
Puolesta.


Sain tulokseksi 8 puolesta ja 6 vastaan. (Yhdessä oli molemmat.)
Tässäpä tämä haaste, minusta tämä oli todella hauska ja mielenkiintoinen tehdä ja asiaa oli tarpeeksi. Saa nähdä jos Jalustinnetin haasteita alkaa näkymään enemmänkin täällä suunnalla. Käykää ihmeessä katsomassa Jalustin.net jos paikka on uusi. Sinne voi tosiaan rekisteröidä bloginsa ja sieltä saattaa löytää uusia luettavia (niin kuin minä) tai uusia lukijoita (toisin kuin minä ainakaan vielä).
Nyt kesälomalla tulee hiukan vähemmän tekstejä, kun en oikein tallillakaan pyöri muuten kuin maanantaisin, enkä sieltäkään saa kuvia niin en jaksa kirjoittaa. Mutta ajattelin kuitenkin tehdä uuden bannerin ja ehkä muokata jälleen hiukan ulkoasua, koska tämä alkoi sittenkin hiukan tympiä. 



xoxo


6 kommenttia:

  1. No tässäpä on hyviä vastauksia! Olen kyllä todella paljon samaa mieltä kanssasi, tiedostat sen kyllä jo sillä luit vastaukseni :D

    VastaaPoista
  2. Oon kaikissa sun kanssa samaa mieltä! Mä oon hypännyt omalla hevosellani vain alle 80cm sen jalkavaivojen vuoksi, mutta muilla hevosilla voisin hypätä vaikka 150cm, eli se kuinka korkeita hyppää ei todellakaan kerro kuinka hyvä ratsastaja olen! Ja sekin että meille ostettiin hevonen sen jälkeen kun olin ratsastanut kerran viikossa kuukauden ajan eli mulla ei todellakaan ollut mitään kokemusta ratsastuksesta tai hevosten hoidosta, mutta silti olin valmis ottamaan sen riskin omasta hevosesta! Hyvä postaus ja sulla on myös kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimpä. Oman ponin ottaminenhan on vain ihmisestä kiinni, eikä siitä millaisia vuokra/yp-hevosia sulla on ollut.
      Paranemisia hepallesi ja kiitos! :)

      Poista
  3. Heissan, kommentoinkin jo tohon sun uusimpaan postaukseen, mutta kerronpahan nyt että löysin sut jalustin.netistä! :D

    kauraturpienkanssa.blogspot.fi

    VastaaPoista