Epätoivoista ja vähemmän epätoivoista koulunvääntöä

Juuri edellisessä postauksessa valitin kuinka en ikinä saa kuvaajaa kun menen Lotalla, ja juuri tänään sain Nean tallille vain ja ainoastaan sitä varten! Ja mitä siitä tulikaan... 800 kuvaa yhdestä ratsastuksesta. 800! Tallilla katselin niitä hiukan ja ehdin siellä poistaa ehkä jonkun sata ja kotona sitten karsin kuvat ensin hiukan yli kahteensataan, jonka jälkeen kävin ne läpi vielä uudestaan ja määrä tippui 125:een.
Olin tallilla jo aamu yhdeksästä, autoin alkeisleirillä hevosten laitossa ja talutin pari tuntia ja tietysti söin mahtavaa ruokaa. Kuuden jälkeen oli minun "duunini" ohi leirillä, lapset lähtivät leirinuotiolle ja minä sain mennä ratsastamaan. Saimme Lotan valmiiksi joskus puoli seitsemän jälkeen ja suuntasimme kentälle.

Olin laittanut kaksi ranskalaista lettiä hiuksiin edellisenä iltana ja avasin ne vasta ennen ratsastusta, joten ihan hauskat kiharat olivat ja ovat vieläkin. :D

Lotta oli alussa käyntiä mennessä aika tahmea, koko ajan sai hiukan patistella eteenpäin ja ulkoavut olivat toivottomia, kun ei se niistä kiinnostunut ollenkaan. Ravi tuntui alussa entistä kamalemmalta, koska olen lähiaikoina tehnyt alkuverryttelyt aina maastossa, jossa Lotta vertyy sata kertaa nopeammin. Ravi siis tuntui jälleen jokaisen jalan ontumiselta, mutta pikkuhiljaa kun menin pitkiä kentän sivuja hiukan lisäillen, se vertyi.

Kun olin jonkin aikaa ravaillut, päätin ottaa vielä laukkaa niin kuin maastossakin yleensä alkuverryttelyissä. Sekin auttaa Lottaa vertymään todella hyvin. Mietimme Nean kanssa kun Lotan laukasta on kauhean vaikea saada kivoja kuvia, kun sen laukka-askeleet ovat niin vaikeita ja outoja. Sitten Nea heitti hyvän ilmauksen, että "Sehän laukkaa niin kuin polkupyörä." Ja sehän on täysin totta. Lotan laukka on tasaista rullausta, siis ihan kuin polkupyörä.

Kun vielä laukkojenkin jälkeen Lotta tuntui tahmealta ja sitä piti käskeä eteenpäin, päätin lähteä pienelle välimaastolle, jospa pieni ravi-laukkapätkä maastossa piristäisi mummoa. Lähdimme eripaikkaan mihin yleensä, tien toiselle puolelle mistä lähtee kiva hiekkatie mäen yli alas peltojen keskelle, josta se vielä kääntyy pitkälle suoralle joka päättyy autotiehen. Suunnitelmana oli että laukkaisin pitkän suoran, menisin käyntiä ja ravailisin muuten.

Sitten eksyimme hiukan korkeaa heinää kasvavalle pellonpläntille, josta ajatelin saavani hyviä kuvia, mutta hyviä ne varmasti ovat jos joka kuvaa koristaa heinätuppo ja kuolasuu!

"Heinät veks ja kamera laulamaan!"

Tykkään näistä peltokuvista ihan sikana! Todellakin joku näistä tulee seuraavaan banneriin.

Kun parit kuvat oli otettu, jatkettiin matkaa. Kävelin pienen mäen alas, josta lähdin ravaamaan. Ravasin jonkun matkaa, kunnes tuli kohta missä oli ilmeisesti phemeämpää hiekkaa, sillä Lotta kompuroi ja itse heitin tietysti halustimet jalasta (ne siis tippuivat) ja olin mätkähtää maahan. Onneksi Lotta piti sili kaulaa ylhäällä ja sain siitä tukea.

Voi luoja tuota ilmettä... *facepalmapinaemoji*

No mutta mitään ei käynyt. Hevosella ei ollut naarmuja tai mitään jaloissa ja minä pysyin selässä. Mutta eipä menty enää pitkälle suoralle laukkaamaan. Lotta nimittäin kompastui käynnissäkin samalla tavalla yhden kerran ja se vasta olikin hassua.
Yritin laukata pienen mäen ylös, mutta sainkin jotain ihme kiitoravia. En tiedä miksi, ehkä avut eivät olleet kohdallaan, mutta hassulta se tuntui. Ei ole nimittäin pariin vuoteen kukaan lähtenyt tuolla lailla ravaamaan minun kanssa. :D

Sitten mentiin taas vähän pellon puolelle...

... ja siellä taas!

Välimaastossa oli kulunut joku kaksikymmentä minuuttia joten aloin heti työstämään kunnolla ravia. Se tuntui paremmalta ja mukavan energiseltä, joten maasto oli toiminut odotetulla tavalla. En saanut taaskaan heppaa eteen alas, mutta siihen vaatiikin yleensä pitkää käynnin työstöä, johon minulla ei ollut tänään kärsivällisyyttä ollenkaan. 

Niska ei siis pyöristynyt kun hetkittäin kunnolla, mutta ravin tahti oli hyvä ja sitä pystyi kokoamaan ja pidentämään kivasti. 

Laukka olikin haastavampi saada kunnolla pyörimään, mutta onnistuin siinäkin ihan hyvin. Oikeassa laukassa piti pitää hirveän voimakkaat ulkoavut ettei ulkolapa valunut ulos, mutta sain jotenkin kummasti pidettyä sen ympyrällä.

Tein myös lisäyksiä ravissa ja laukassa pitkällä sivulla ja oikeaan kierrokseen ne sujuivat ihan hyvin. Vasemmassa Lotta lähti aina laukkaan, en tiedä istuinko jotenkin vinossa tai jotain. 

Lopuksi kävimme vielä pyörähtämässä loppukäynnit tallin pihalla.

Tunnin jälkeen otimme yritimme epätoivoisesti ottaa Nean kanssa sellaisia hienoja rakenne- ja seisomiskuvia, sekä laidunkuvia, kun päästimme Lotan hetkeksi aikaa isommalle laitumelle. Siitäkin tuli sen verran kuvia, että laitan ne mielummin kokonaan eri postaukseen. 

xoxo