27. joulukuuta 2016

Minihaaste: Hevoseltani olen oppinut...

Tehdäänpäs nyt pitkästä aikaa jonkunlainen postaushaaste. Luin jostain blogista - en ikävä kyllä muista enää mistä - sellaisesta haasteesta, jossa piti keksiä 10-20 asiaa, mitkä joku hevonen on opettanut. Asioilla ei ollut sen suurempaa väliä, esimerkiksi Pulla-ponilta opin... keventämään kunnolla. 
Tämä vaikutti mukavalta ja samalla pystyy myös sisäistämään kuinka paljon sitä oikeasti onkaan oppinut. Joten tuumasta toimeen siis, luulen että ratsastuskouluratsastajana tähän voi tulla melko monta eri hevosta. :D


Huimalta olen oppinut...

- istumaan hankalammassakin harjoitusravissa. Tätä todellakin tarvittiin, koska tuolla ponilla on inhottava ravi, jossa on erittäin vaikea istua. Sieltä on ratsastajat putoilleet, jos on menty ilman jalustimia ja ravi pomputtanut niin paljon. Toki ravi vieläkin on sillä lailla vaikeaa, etten voi antaa keskittymisen herpaantua hetkeksikään ja jos poni menee vähänkin liian kovaa, saa vatsalihakset melkoisen treenin. Mutta en enää pompi kymmentä senttiä ilmaan ja se on positiivista!

- että esteiden koko muuttuu hevosen koon mukaan. Jos hevonen on iso niin este näyttää pieneltä, jos poni on pieni, este on jäätävän iso. Ja pienellä Huima-ponilla esteet alkoivat näyttää todella isoilta. Hassua, mutta kun oltiin Huiman kanssa niin sanotusti kehityksen huipulla ennen alamäkeä, hypin mielelläni kasikymppiä ja olin ihan intona jos este nousi yli kahdeksankymmenen sentin. Mutta sitten alamäen alettua loppua ei näkynyt ja kasikymppi alkoi näyttää ylitsepääsemättömän valtavalta.

Taitaa olla 85cm, ei ihan ysikymppi vielä tässä ylity. Mutta keskittyneenä ilman huolen häivää!


-pitämään kädet paikoillaan. Poni on niin herkkä, että sitä ei vain voinut ratsastaa heiluvila käsillä ja koska ratsastin vain sillä, opin asian melko nopeasti. Tottakai kädet vieläkin hieman liikkuu, muttei todellakaan yhtä paljon kuin ennen. Omasta mielestäni käteni pysyvät todell hyvin paikoillaan.

- näkemään jo kaukaa onko poni hyvällä vai huonolla tuulella. Näen sen jo jos poni on tarhassa. Jos se on syömässä heinäbaarista muiden kanssa, se on hyvällä tuulella ja saattaa tulla jopa luokse haettaessa. Karsinassa se ei mökötä vaan parhaimmassa tapauksessa kerjää huomiota. Mutta jos poni seisoo tarhan nurkassa yksin, se lähtee riimunnarua pakoon ja karsinassa mököttää kuin paraskin kuusivuotias pikkulapsi. 

- ratsastamaan hevosen peräänantoon. Siihen meni aikaa, mutta voi sitä hurjaa iloa, kun ensimmäisen kerran Huima-poni meni nätisti kaula kaarella takaosa alla koko ympyrän. Ja sain ponin siihen juurikin ratsastamalla, en sillä ohjien veivaamisella mitä joskus kokeilin.





Mimmiltä olen oppinut...

- että esteitä ei tarvitse pelätä. Ainakaan siis yhdeksääkymmentä senttiä korkeampaa. Sen isompaa en ole vielä hypännytkään, mutta luultavasti se ei tuottaisi ongelmaa ainakaan jonkun suhteutetun viiden laukan linjan toisessa päässä, tai sarjan B-osana. Mutta kasikymppi menee kuin vettä vain, luotan hevoseen ja luotan jopa itseeni. 

- istunnan käytön tärkeyden. Mimmi on Huiman kanssa samanlainen siinä, että pysähdyksessä ne molemmat nostavat pään ylös kuin parhaatkin strutsi-imitoijat, jos pohje ei ole valtavan vahva ja hevonen täydellisesti avuilla. Mutta kun pysäyttää (ainakin Mimmin) vain istunnalla, se pysyy alhaalla eikä nouse ylös. Istunta myös pitää hevosen juuri siinä muotissa missä haluan.




Lotalta olen oppinut...

- alkukäyntien ja niiden aikana työskentelyn merkityksen. Olen pitkään pitänyt alkukäyntejä melko turhina, hevonenhan vain kävelee ne pakolliset viitisen minuuttia, kunnes aletaan ravailemaan. Mutta koska Lotalla on pakko kävellä vähintään se kymmenen minuuttia että hevonen vertyy, alkukäynneistä saa superhyödylliset. Ja kun vielä lisää niihin vaikka pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin uralle. Pitkällä ohjalla tietysti, eikä mitään superjyrkkää väistöä vaan loivaa jäsenien verryttelyä. 

- että ratsastuksen aikana ei ole pakko laukata ollenkaan. Ja hevonen voi silti olla tunnin jälkeen hikinen. Kuukausi-pari sitten, kun Lotta tuntui välillä todella huonolta - kompasteli koko ajan ja oli ihmeen jäykkä - en uskaltanut laukata ettei se kompuroi. Menin siis koko tunnin vain käyntiä ja ravia,  sain hevosen sitä kautta hyväksi ja se oli hikinen ja selvästi tehnyt töitä. Ilman laukkaa.

- käyttämään istuntaa. Istunnan käyttöni ei ollut kauhean kehuttavaa vielä vuosi sitten, mutta kun viime kesänä menin Lotalla ilman satulaa lähes koko ajan, istunnan käyttöni parani huomattavasti. Huomasin sen myös muilla hevosilla, saan käytettyä istuntaa Huimalla ja Mimmillä paljon paremmin nyt kun osaan käyttää sitä.

Älkää tuosta niskan/pään asennosta häiriintykö...


- että jos hevosta pelottaa maastossa, sille hermostuminen ei auta asiaa. Lotta pelkää traktoreita ihan valtavasti ja jännittää kovaäänisiä mopojakin jonkin verran. Jos pitää ohittaa joku pelottava asia, Lotta voi muuttua seuraavan kymmenen minuutin ajaksi todella epämukavaksi ja jännittyneeksi. Se tikittää ihme hermostunutta ravi-käynti-piaffi-pikakävelyä niin nopeasti kuin pystyy ja yleensä alan itsekin hermostua silloin, koska siinä mielentilassa hevonen ei kuuntele yhtään mitään. Mutta hermostuminen ei auta, koska se vain jännittää hevosta entistä enemmän.

- että laulaminen auttaa rentoutumaan. Kun laulaa - varsinkin jotain hidastahtista - hengitys kulkee väkisin tietyssä rytmissä, eikä pysty hengittämään nopeasti ja jännittyneesti. Siinä rentoutuu huomaamattaan hieman, kun hengittää normaalisti. Ja kun rentoutuu, hevonenkin ehkä rentoutuu. Ylempänä mainitussa kohdassa kun Lotta jännittyy maastossa, alan yleensä lauleskella jotain. Joskus se auttaa, joskus ei.




Maucalta olen oppinut... että hevoselle räyhääminen auta mitään. Sen hevosen kanssa minulla keittää yli erittäin helposti. En pidä siitä hevosesta. En ollenkaan. Ja kun menee hermo, tulen vihaiseksi sekä hevoselle että itselleni, mutta vaikka kuinka hevosella räyhäisin se ei kulje yhtään sen paremmin. Sitä täytyy ratsastaa. Olen viimeaikoina alkanut sisäistämään tätä asiaa. Jos alkaa tuntua siltä että kohta palaa sulakkeet, pysäytän hevosen ja rauhoitun hetken. Ja kohta olen valmis yrittämään uudelleen. 

Luovutus :D


Pululta olen oppinut... että hevonen täytyy rauhoitella ennen kuin se voi mennä kunnolla. Toki tämä sama juttu oli jo Huiman kanssa, mutta Pulun kanssa se korostuu aivan valtavasti. Hevonen tykkää vain juosta alta pois ja jotta sitä voi ratsastaa, se täytyy saada hitaaksi. Ja se hevonen muuten menee aivan loistavasti heti, kun sen saa rauhoittumaan.


Dandylta olen oppinut... että vaikka kuinka herkkä hevonen olisi, se voi tarvita aivan älyttömästi pohjetta kulkeakseen oikein päin. Dandy on kivan herkkis poika, mutta sekin vaatii todella vahvan pohkeen varsinkin alkutunnista. Käsi voi olla melko pehmeä, mutta ajoittain siihenkin vaaditaan kunnon hauislihaksia. Dandy menee helposti kuolaimen alle, joten se tarvitsee kunnon miesmäiset pohkeen kylkiinsä, jotta kulkee oikeassa muotissa. Kyllähän se sitten pysyy siinä ihan kivasti, mutta kun nouse ylös, tarvitsee entistä enemmän voimaa asettuakseen takaisin.




Okei, saatoin otsikoida hieman väärin. Tästä haasteesta ei sittenkään näyttänyt tulevan minihaaste, ei mitään sinne päinkään. Mutta ehkä se ei haittaa, tämä oli mielenkiintoista pohtia mitä kaikkea onkaan oppinut ja miltä hevoselta.

Kiitos haasteideasta sinä kuka olitkaan, en enää muista mistä blogista tämän idean sain. Haastan mukaan blogit Ruskein silmin, Melkein mestari, ja Vauhtia ja Vaaroja. Ja siis tämän haasteen idea ei kai ollut se, että tarinoi jokaisen asian alle viisi riviä tekstiä niin kuin minä, vaan piti vain listata nuo asiat, mutta mitäs pienistä tuleepahan pidempi postaus! ;-)



xoxo


4 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Pitää laittaa toteutukseen :) Ja mun mielestä oli just tosi kivat nuo pidemmät selitykset, kun ei ne yksittäiset lauseet aina avaa asiaa niin hyvin. Tosi kivasti toteutettu! :)

    VastaaPoista
  2. Jee kiva :D Tämä vaikuttaa todelta kivalta haasteelta ja itsekin ratsastuskoulun oppilaana päästään taas tutustumaan aivan uusiin turpiin. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Oli muuten tosi kiva lukea noista tutuista Melkkilän hevosista kun itsekin on niillä silloin aiemmin kesäleireillä ratsastanut :)

    VastaaPoista
  4. Tämän postauksen olen itsekin halunnut kovasti tehdä, tämä vaikuttaa niin kivalle! Minusta toteutit tämän hyvin, ja ei kyllä minun mielestä ollut yhtään liian pitkä, tai liian monta hevosta mukana- parempi juuri näin! :) Voisin itsekin tehdä tämän postauksen kyllä jossain välissä, en vain millään osaisi valita hevosia, joista tähän kerron- enkä kyllä ehkä ihan kaikkia yli 20 tähän voi laittaa ;) Haha!
    Liityin lukijaksi, kirjoitat tosi selkeää ja sujuvaa tekstiä, jota on antoisa lukea! :)

    VastaaPoista