Oven avauduttua hän haisteli hetken ulkoilman hajuja, kunnes hölkötteli portille odottamaan "Hei, lähdetäänkö jo lenkille?"
Kuva on otettu vasta myöhemmin, mutta ilme samanlainen kuin Hänen Korkeutensa ilme oli oven edessä...
Lenkillä piti hieman leikkiä kingiä kun ohitse meni kaksi pikkukoiraa. Seuraavaksi löysin koirani kierimässtä puun ruhkoa vasten, tai oikeastaan suunnistin sen luokse kuuntelemalla tuttua komeaa röhkintää, mitä hän pitää. Kas siinä komea uroskoira, remmi jalkoihin sotkeentuneena, maassa makaamassa ja katsomassa korvat korkealla "Mutkun tää puunrunko rapsuttaa selkää niin mukavasti!"
Kotiin tullessani kävin suihkussa ja sieltä tullessani johan oli taas herra oven edessä. Siellä Hänen Majesteettinsa makasi kuono lattiassa, korvat alhaalla, ilmeellä "Ikinä en oo ulkoilmaa nähny enkä ainakaa saanu leikkiä..." Pakko se oli siinä vaiheessa päästää koira ulos ja mennä itse mukaan kameran kanssa. Rouvakoira taas oli täydessä unessa kahdenkymmenen sentin päässä ovesta, mutta ei edes havahtunut siihen, kun ovi avattiin ja ulos ryntäsi koira ja seuraavana ihminen. Mutta se nyt ei kauheasti ihmetyttänyt, Madam pystyy nukkumaan missä vaan, eikä herää mihinkään muuhun kuin jääkaapin avaamiseen, tai koiran kuppien kolistelemiseen.
Sisältä päästyään Arvon Herra parkkeerasi itsensä terassille, ihan koko arvoisalla pituudellaan
Rapsutukset
Arvovalta suorastaan huokuu hänen olemuksestaan!
Seuraavaksi mentiin viileälle nurmikolle...
... ja taas pyörittiin.
Ei kamera pysy mukana kun koira ravistaa :D
Pallokin löytyi tuossa tuokiossa ja sitä piti ihmetellä jonkun aikaa.
Ja sitten sitä haettiin...
... ja haettiin.
Kunnes heittäjä ei enää jaksanut.
Naurava koira ♥
Sisälle tullessa huomasin Rouvan heränneen ja vaihtaneen makuupaikkaa, tai sitten se oli kävellyt unissaan, eipä enää sekään yllättäisi.
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti